Toimittaja Henri Koponen kirjoitti Kauppalehden artikkelissa 16.12.2020 vetytalouden tulevaisuudesta ja sen tärkeästä roolista tulevaisuuden energiamarkkinoilla. Tuulivoimakehittäjien ja asiantuntijoiden mukaan teollisen mittaluokan pilotointeja tulisi saada käyntiin jo nyt, mikäli kelkassa halutaan pysyä.
Suomi on moneen muuhun Euroopan maahan nähden jo hälyttävästi jälkijunassa vetytaloudessa, sanoo Megatuuli Oy:n hallituksen puheenjohtaja Seppo Savolainen.
”Tuotannollisia vetyinvestointeja ja edistyksellisiä toimia markkinan luomiseksi ei ole tehty Suomessa vielä laisinkaan, vaikka syytä olisi”, Savolainen summaa. Esimerkiksi Saksa on ilmoittanut yhdeksän miljardin euron, Ranska seitsemän miljardin ja Espanja kymmenen miljardin euron investoinneista vetyteollisuuteen.
”Energiamurros on tehtävä joko viivytellen pakon edessä tai siten että otetaan sieltä ne liiketoimintamahdollisuudet irti mitä otettavissa on.”
Miksi juuri tuulivoimakehittäjät katsovat nyt vetytalouteen?
Vihreän vedyn tuottaminen tapahtuu elektrolyysillä, joka vaatii vettä ja paljon uusiutuvaa sähköä. Vettä Suomessa riittää, ja tuulivoimatuotannon määrä on jo olemassa olevien luvitusten myötä jopa kaksinkertaistumassa. Vety auttaa ratkomaan ongelmaa tuulivoiman varastoinnissa.
”Suomesta on tulossa yksi Euroopan parhaista tuulivoiman tuotantoalueista. Ja meidän energianvientimahdollisuutemme tulee linkittymään vetytalouteen, josta syntyy automaattisesti miljardien vientimarkkina. Vedyn tuotantolaitosten ympärille syntyy seuraava investointiaalto tuulivoiman ohella”, Savolainen sanoo.
Tukirahaa tarjolla runsaasti
Markkinaehtoisesti pilottihankkeet vedyn tuottamiseksi eivät vielä ole kannattavia, vaan ne vaativat julkista rahaa. Tämä on huomioitu ainakin EU:n seuraavina vuosina jaettavan elvytysrahan yhteydessä. Paketissa vetyteollisuus on yksi pääkohteista, kun Euroopassa etsitään keinoja hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi.
EU:n vetystrategiassa tuotantoon lasketaan 24–42 miljardin euron investointitarve kuluvan vuosikymmenen aikana. Konkreettisissa strategioissa on monen mielestä vielä toivomisen varaa.
”Koronamiljardien tilanne on sikäli absurdi, että meillä on kasoittain rahaa eikä varmuutta siitä, mihin sitä pitäisi käyttää. Jopa vahva tahdonilmaisu julkiselta sektorilta olla mukana vetytalouden edistämisessä veisi aika pitkälle”, sanoo ABO Windin toimitusjohtaja Aapo Koivuniemi.
”On pidettävä huolta siitä, ettei tukiraha mene vanhan energiantuotannon tukemiseen.”
Teollisen mittaluokan hankkeita saatava käyntiin
Vaikka monessa maassa on jo tehty päätöksiä isoista investointisummista, hankkeet eivät vielä ole toiminnassa, muistuttaa LUT-yliopiston professori Jarmo Partanen.
Pohjoismailla on etu edullisessa ja puhtaassa sähkössä, ja potentiaali kasvaa. Esimerkiksi Saksassa energia on huomattavasti kalliimpaa. Vaikka siellä on tuulivoimaa monikymmenkertainen määrä, tuotanto-olosuhteissa se ei pärjää Suomelle tai Ruotsille.
”Ei Suomi ole kelkasta pudonnut. Markkinaa tulisi kuitenkin olla mieluummin kärkijoukossa kehittämässä eikä seuraajana. Teollisen mittaluokan pilotointeja pitäisi saada nopeasti liikkeelle”, Partanen sanoo.
Partasen mukaan investoinnit tulee tehdä hyödyntäen Suomen vahvuuksia. Vedyn tekemiseen tarvittava teknologia ei ole uutuus, ja sitä pilotoidaan isossa mittakaavassa ympäri Eurooppaa. Suomessa voitaisiin sen sijaan keskittyä vedyn jalostamiseen pidemmälle.
”Täällä on mahdollisuus tehdä kilpailukykyisesti synteettisiä polttoaineita. Nimenomaan sillä reitillä on edettävä mieluummin nopeasti kuin hitaasti, ja asian opettelussa on kiire.”
Synteettisiä polttoaineita valmistetaan vedystä ja hiilidioksidista. Suomessa on tarjolla paljon pistemäisiä, biopohjaisia hiilidioksidilähteitä etenkin metsäteollisuudessa. Vetyteollisuudessa vety on siis jalostusketjussa alimpana, ja eteenpäin jalostettaessa erilaisiksi polttoaineiksi ja kemianteollisuuden tuotteiksi sen tuotearvo kasvaa.
Partasen mukaan vetytalouden edistämisessä korostuu nyt kaksi asiaa: sopivan kokoinen investointituki ja ennen kaikkea liiketoimintaympäristön regulaatio.
”Jos annetaan vain tuki, muttei luoda toimivaa markkinaa, pitäisi tukirahaa laittaa ihan tolkuttomasti. Jos biopohjaisen hiilidioksidin jalostamisessa saadaan kehitystyö tehtyä siten, että ollaan kilpailukykyisiä, investoinnit tapahtuvat yksityisellä rahalla. Yhteiskunnan ei tarvitse silloin sitä rahoittaa, mutta sen on luotava toimintapuitteet ja regulaatio.”
Kansallinen strategia puuttuu
Suurta liiketoimintaa vedystä tulee vasta seuraavien vuosikymmenten kuluessa. Se ei Partasen mukaan tarkoita, että on varaa odottaa.
Itse vetytuotantoa suurempi markkina investointien ja työpaikkojen suhteen voi olla siinä tarvittavien teknologioiden, laitteiden ja järjestelmien kehittäminen ja vieminen ympäri maailmaa. Se edellyttää, että suomalaiset toimijat saavat opin jo ajoissa.
Tulevan vetybuumin ovat haistaneet jo ainakin Fortum, Neste ja Wärtsilä. Teräsyhtiö SSAB on aloittanut hankkeen fossiilivapaan teräksen tuottamiseksi sähkön ja vedyn avulla.
Sitten tarvitaan vielä strategia. Suomella on kunnianhimoiset ilmastotavoitteet, muttei kansallista vetystrategiaa.
”Tämä on vähän tällainen toivomusten tynnyri, että mitä esimerkiksi elpymisrahoilla halutaan rahoittaa, mutta strategiset linjaukset ovat vielä korkealla abstraktiotasolla. Sieltä on tultava pari tasoa alaspäin ja päätettävä, mihin alueisiin panostetaan”, Partanen sanoo.
Vielä ei riitä päätös siitä, että tuotetaan vetyä ja viedään vetyä. Sen sijaan strategiavalinnalla voidaan jo nyt päättää jalostaa vetyä korkeamman jalostusasteen tuotteiksi niillä keinoilla, joissa Suomella on kilpailuetu.