Suomi on tilanteessa, jossa arvioidaan energiantuotannon ja -tukemisen tapoja tuleville vuosille. Tämä on tärkeää, kuten kävi ilmi myös toimittaja Harri Kavènin kirjoituksesta reilu viikko sitten. Paljon kritiikkiä on kohdistunut tuulivoiman nykyiseen takuuhintajärjestelmään, jonka osalta kiintiö on käytännössä jo täysi eikä uusille hankkeille myönnetä enää tukea. Tämä järjestelmä onkin täyttänyt tehtävänsä; Suomi on houkutellut tuulivoimainvestointeja, maahan on syntynyt merkittävää tuulivoimaosaamista ja alan yrityksiä. Ala työllistää tuulivoimaloiden rakentamisessa ja teollisuudessa jo reippaasti yli 5 000 henkeä.
Jatkossakin Suomi on tilanteessa, jossa vanhentuvaa energiainfrastruktuuria poistuu käytöstä ja hallituksen omat tavoitteet sekä kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomea löytämään kestäviä tapoja tuottaa energiaa. Ihannetilanne olisi sellainen, jossa kansainvälinen päästökauppa ohjaisi markkinoita kohti uusiutuvia energiamuotoja ilman erillisiä tukijärjestelmiä. Päästökauppa on Euroopan unionin laajuinen järjestelmä, jonka tavoitteena on edistää kestäviä energiantuotantotapoja. Valitettavasti tämä tilanne ei kuitenkaan näytä toteutuvan vielä pitkään aikaan. Siksi siirtymävaiheessa aiemmasta kiinteästä takuuhinnasta tulevaisuuden päästökauppaan tarvitaan väliaikainen tukimekanismi, joka turvaa investoinnit täysin kotimaiseen uusiutuvaan energiaan.
Nykyinen halpa sähkö on monille kuluttajille ja etenkin energiaintensiiviselle teollisuudelle mieluinen asia. Investoinneille hinta on kuitenkin haastavan alhainen. Yhteiskunnan ja sähkön käyttäjien kannalta taloudellisin ratkaisu tukipolitiikassa olisi teknologianeutraali kilpailutus, jolloin tuki määräytyisi kustannustehokkuuden mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi kilpailutusta, joka ohjaisi tuen kustannusmielessä kilpailukykyisimpiin uusiutuvan energian hankkeisiin riippumatta siitä, millä teknologialla sähkö tuotetaan. Kilpailutus pitäisi huolen, että tuki reagoi sähkön hintaan ja teknologian kehittymiseen, eikä ylitukemista pääse tapahtumaan.
Tuulivoiman hinta voisi asettua kilpailutuksessa tällä hetkellä noin 65 euroon megawattitunnilta, joka on lähes 20 euroa halvempi kuin kiinteä takuuhinta. Tällä tukitasolla tukeen käytetty raha palautuu noin 3-4-kertaisesti takaisin Suomen kansantalouteen veroina, työpaikkoina ja maanvuokrina. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi Voimaa tuulesta -yhtiöiden 1,2 miljardin euron investointien kertautuvan Suomelle lähes 4-5 miljardin euron tulona.
Kaiken kaikkiaan energiatuotannon investoinneissa on kyse edullisesta energiasta, tehokkaasta uusituvan energian tuotannosta, energian omavaraisuudesta, tuulivoima-alan kehittymisestä Suomessa sekä ennen kaikkea nopeasti työpaikkoja ja verotuloja muodostavien energialaitosten saamisesta Suomeen. Tuulivoima on tässä suhteessa kilpailukykyinen ja kustannustehokas vaihtoehto ja joka voisi tuoda useille haja-asutusalueille uusia tulonmuodostusmahdollisuuksia.
Voimaa Tuulesta -yhteisön puolesta
Seppo Savolainen, Megatuuli
Aapo Koivuniemi, ABO Wind
Julkaistu Turun Sanomissa 14.5.2016